Menu Color:
Main Color:
Käyttäjätunnus esim: Virtanen Ville
Salasana esim: 000999
  Kirjautumisohjeet
02

Kemijoen molemmin puolin - lenkillä Johanna Davidilan kanssa

Kemijoen molemmin puolin - lenkillä Johanna Davidilan kanssa

Juoksija-lehti pääsi Johanna Davidilan juoksuporukan mukana lenkille Rovaniemelle. Lue kattava henkilöjuttu Davidilasta Juoksijan numerosta 2/2017.

Perjantai 13. tammikuuta – mikäpä voisi olla parempi päivä elämäni ensimmäiselle lenkille napapiirillä!

Alle kolmen tunnin maratoonari Johanna Davidila kutsui juoksukaverinsa mukaan, ja yhteislenkille ehätti mukaan kolme reipasta juoksijaa. Tarkoitus on näyttää Rovaniemi-ummikolle kaupunkia juosten. 

Yksi lenkkikavereista on Helena Lepojärvi, Davidilan hyvä ystävä. Hän houkutteli alkujaan Davidilan juoksuinnostuksen esiin. Lepojärven maratonaika ensimmäisellä yrityksellä oli 4.24. Ystävysten treenivauhdit eivät aivan kohtaa, mutta yhteislenkkejä se ei estä. 
– Juoksen Johannan palauttelulenkkien vauhdissa, Lepojärvi kertoo samalla, kun rallattelemme alamäkeen, Lapin urheiluopistolta länteen.
Lepojärven astma rajoittaa harrastusta jonkin verran, ja Davidila kyselee usein onko lenkkivauhti tälle sopivaa. Ystävykset suuntaavat Saksaan taas lokakuussa.
– Frankfurtissa seuraavan kerran tärähtää, hän kannustaa ystäväänsä. 
En enää ihmettele Davidilan alle kolmen tunnin aikoja. Askel on silmiinpistävän kevyt ja helpon näköinen.

Valmiina lenkille: Erkki Sieppi, Johanna Davidila, Jyrki Ilvesluoto ja Helena Lepojärvi.

Hyvä talvikeli
Lenkkarit narskuvat hyvällä lumipohjalla muutaman asteen pakkasessa, ja Jyrki Ilvesluoto on ottanut paikkansa porukan keulilta. Se onkin hyvä paikka miehelle, joka nakutteli viime vuonna maratonennätyksekseen 2.48 – lähes viisikymppisenä.
Porukan kovin luu taitaa kuitenkin olla Erkki Sieppi, 57. Hän sijoittui vuoden 1996 Toholammin SM-maratonilla kahdeksanneksi. Ennätyskin on kunnioitettava 2.28. Sieppi on hilpaissut maratonin vielä viime vuosinakin 3.10:n pintaan.
– Juoksija-lehden Ari Paunonen kävi joskus 1990-luvulla täällä pitämässä luennon urheiluopistolla ja sen jälkeen käytiin lenkillä. Tästä samasta kohdasta juoksimme silloinkin, Sieppi valistaa junioritoimittajaa samalla, kun alitamme Kajaanintien.
Tiedustelen juoksijoilta Rovaniemen lumimääristä. Lumipenkat ovat helsinkiläisestä näkökulmasta varsin mittavat. ”Aika normaalisti, olisiko 60 senttiä”, joku vastaa ohimennen. Kukaan porukasta ei tunnustaudu kovinkaan suureksi hiihtointoilijaksi, vaikka olosuhteet lumiurheiluun olisivat loistavat.
– Hiihdin joskus aika paljon. Niille, joille hiihto sopii, niin onhan se hyvää harjoitusta, Erkki Sieppi myöntää.
Johanna Davidila koskee suksiin vain pari kerran talvessa, joten keskittyminen on täysin juoksussa. Osa juoksijoista kyllä hiihtää enemmänkin.
– Moni täällä juoksee kesällä maratonin ja käy talvella jossain hiihtotapahtumassa, hän sanoo.


 

Siltojen kautta
– Monesti Rovaniemellä juostaan siltojen lenkkejä. Rautatiesilta, Jätkänkynttilä ja monesti myös Suutarinkorvan silta. Paikallisten klassikkolenkki on 9 kilometriä, minulle siitä tulee kotimatkan kanssa yhteensä 13 kilometriä, Davidila kertoo. 
Ylitämme Kemijoen rautatiesiltaa pitkin. 
– Tästä meni vuoden 1999 SM-maraton. Se juostiin neljänä tai viitenä kierroksena, Erkki Sieppi muistelee.
Käännymme pohjoiseen ja jatkamme Kemijoen rantaa kohti keskustaa. Ounasvaaran huippu näkyy, joku viittoilee.
Johanna Davidila kertoo porukan halliharjoittelusta. Vaikka monella juoksijalla on erilainen harjoitus, on 200 metrin radalla helppo juosta osan matkaa mukana. Jyrki Ilvesluoto huomauttaa hallitreenien vähentyneen.
– Viime vuonna hallijuoksuja oli enemmän, mutta nyt nämä ovat alkaneet valmennukseen. On Wannasta ja Ukonmaanahoa. Mulla on valmentaja kotona, Ilvesluoto heittää.
Keskusta siintää jo lähellä. Helena Lepojärvi osoittaa oikealle.
– Legendaarinen Pohjanhovi, hän sanoo vuonna 1936 valmistuneesta hotellista.
Pohjanhovin syntymästä tasan seitsemän vuosikymmentä myöhemmin Rovaniemeä kohtasi toinen ilon päivä, kun Hard Rock Hallelujah valloitti Euroviisut. Pysähdymme Lordin aukiolla räpsimään kuvia. 
Pienen kiekuran jälkeen palaamme kaupungin itäpuolelle. Matkalla ylitämme Kemijoen taas – tällä kertaa vuonna 1989 valmistunutta vinoköysisilta Jätkänkynttilää pitkin.  


 

Tunnollinen treenaaja
Totuus tulee aina lasten, humalaisten ja juoksukaverien suusta. Kysynpä siis: millainen juoksija Johanna Davidila juoksukavereidensa mielestä on? 
Jyrki Ilvesluoto huikkaa porukan keulilta oman arvionsa.
– Johanna on sopeutuvainen. Miehet, kun sannoo mitä tehdään, niin sille käy. Joskus Johanna on saanut päättää mitä tehdään, niin sitten onkin miehillä jalat kipiänä, Ilvesluoto sanailee ja porukkaa naurattaa.
Davidila täsmentää asian liittyvän ”yhteen mäkireittivalintaan”. 
Erkki Sieppi jatkaa.
– Tunnollinen harjoittelija, sen kertovat tuloksetkin. Joskus pitäisi kyllä osata myös löysätä, sekin on osa harjoittelua.
Helena Lepojärvellä on myös sanottavaa juoksukaveristaan. 
– Johanna on tarkka tyttö. Jos hänellä on joku juoksuun liittyvä suunnitelma, niin hän pysyy siinä. Johannan rajat eivät ole vielä tulleet vastaan. Hän on myös kannustava meitä muita kohtaan, hän tsemppaa hyvin. 
Erkki Sieppi kääntää vanhan sanonnan toisinpäin.
– Ainahan sanotaan, että kaiken takana on nainen. Se toimii myös toisin päin. Johannan tuloksiin on vaadittu hyvä aviomies, Sieppi velmuilee. 
Kapuamme ylämäkeen kohti Santasportia. Juoksuporukka jättää toimittajan virkistäytymään kylpylään, ja he jatkavat vielä lenkkinsä loppuun. 
– Onko ketään lähdössä sunnuntaina pitkikselle, kysyy Davidila.

Teksti Pena Rekiranta   Kuvat Jani Kärppä, Pena Rekiranta ja Helena Lepojärvi

 

Kirjoittaja Lordin aukiolla.


Julkaistu: | Avainsanat: | Kommentteja (0) | Luettu (1472) kertaa

Kommentoi