Menu Color:
Main Color:
Käyttäjätunnus esim: Virtanen Ville
Salasana esim: 000999
  Kirjautumisohjeet
19

Valitse oikea pyörämalli maantielle

Valitse oikea pyörämalli maantielle

Nykyaikaisissa maantiepyörissä riittää valinnan varaa. Pää voi mennä helposti pyörälle runsaan tarjonnan ja uusien pyörätyyppien viidakossa. Tunne eri pyörämallit.

 

 



Perinteinen maantiepyörä tai kilpapyörä
Kilpapyörä-nimikin jo kertoo, mihin tarkoitukseen se on tehty. Muutamia vuosikymmeniä sitten maantiepyörää käytettiin vain kilpailemiseen ja kilpailuja varten harjoitteluun.
Pyörä on kevyt, jotta se kulkisi ylämäkeen mahdollisimman helposti ja kiihtyisi huippuvauhtiin nopeasti. Kisapyörä on myös erittäin jäykkä, jotta kaikki polkimiin kohdistettu voima muuttuu suoraan vauhdiksi. Runkomateriaalina kevyissä kisatykeissä on yleensä hiilikuitu, edullisemmissa malleissa myös alumiini. 
Pyörän ulkonäkö on usein siro. Rungon vaaka- ja pystyputki ovat usein samanmittaiset, esimerkiksi 56 sentin koossa molemmat noin 560 mm.
Perinteisessä maantiepyörässä ajoasento on pitkä ja matala, jotta ilmanvastus pysyisi pienenä. Viime vuosina on havaittu, että ajomukavuudellakin on oma osuutensa vauhdin ylläpitämisessä, joten pyörän ajoasento on muuttunut hieman armollisemmaksi ja pyörän rakenteet ovat tulleet joustavammiksi. 
Useimmat tämän luokan pyöristä on varustettu aika kovilla välityksillä, edessä yleensä 53/39 ja takana 11–25. Käyttötarkoituksen mukaan perinteisessä maantiepyörässä on joko hyvin kevyet tai aerodynaamiset kiekot. 
Muutamia tuoreita poikkeuksia lukuun ottamatta tämän tyypin pyörissä on perinteiset vannejarrut– lähinnä keveyden ja estetiikan vuoksi. Tilanne on kuitenkin muuttumassa. 

Käyttö:
Perinteinen maantiepyörä on edelleen eniten elementissään kilpailuissa, kuntoajoissa ja treeneissä – aina silloin, kun halutaan edetä mahdollisimman nopeasti. Pyörä sopii myös sellaisille kuskeille, jotka taipuvat matalaan ja urheilulliseen ajoasentoon ja jotka jaksavat ajaa raskailla välityksillä. Maantiekilpuri on ylivoimainen ohjauksen tarkkuudessa ja herkkyydessä. Se tuottaa käyttäjälleen roppakaupalla ajonautintoa ja vauhdin hurmaa.



Maantielle: Canyon Ultimate CF SLX Disc 8.0 on yksi ensimmäisiä levyjarruilla varustettuja kevyitä kilpapyöriä.

 

Mukavuuspyörä – tai kestävyyspyörä tai maratonpyörä
Lyhyempi vaakaputki ja pidempi emäputki nostavat kuskin pystympään asentoon kuin maantiepyörässä. 
Vähintään 25-milliset, mutta nykyisin useimmiten 28- tai 30-milliset renkaat vaimentavat alustan epätasaisuuksia ja rullaavat hyvin kehnommallakin asvaltilla. Takahaarukan viistoputket ovat usein ohuet ja satulatolppa 25,4 tai 27,2 milliä paksu. Molemmat ratkaisut lisäävät ajamisen mukavuutta, mutta säilyttävät hyvin tehtyinä tarkat ajo-ominaisuudet. 
Valmistajat etsivät uusia ratkaisuja lisäämään mukavuutta, esimerkiksi Trek Domanen säädettävä takajousitus ja Specialized Roubaix’n emäputken vaimennin tuovat lisäjoustoa. Joissakin pyörissä mukavuutta on puolestaan parannettu ihan omanlaisella hiilikuitumateriaalilla. Tästä esimerkkinä Bianchi Countervail. 
Myös hiilikuitukerrosten latomisella ja suunnalla sekä rungon putkien paksuudella voidaan vaikuttaa siihen, kuinka paljon pyörä imee alustan epätasaisuuksia. Pidempi akseliväli tekee ajamisesta levollisempaa.
Ohjaustanko on muotoiltu niin, että siitä saa hyvän otteen ja se on usein päällystetty pehmeämmällä tai paksummalla tankoteipillä. 
Kestävyyspyörän välitykset ovat yleensä kevyemmät: tyypillisiä ovat edessä compact-välitys 50/34 tai semi-compact 52/36 ja takana 12–28 tai jopa 11–32, joilla pärjää pitkissä ja jyrkissäkin mäissä. Levyjarrut ovat erittäin suosittuja ja toimivia mukavuuspyörissä. 
Painoltaan tämän kategorian pyörät eivät kilpaile ihan kevyimpien kilpureiden kanssa johtuen jousitusratkaisuista ja levyjarruista, mutta painoero on yleensä noin kilon luokkaa tai jopa sen alle. Mukavuuspyörien painot liikkuvat noin 7,5–9 kilon luokassa. 
Käytännössä useimmat tämän luokan pyöristä on valmistettu hiilikuidusta.

Käyttö:
Mukavuuspyörä on tarkoitettu harrastajille, jotka eivät koe perinteistä maantiepyörää ihan omakseen – ajoasennon, välitysten, kovuuden tai hinnan takia. Riittävän urheilullisuuden ja  hyvän mukavuuden yhdistelmä puhuttelee monia pyöräilijöitä.
Tämän kategorian pyörät soveltuvat erinomaisesti harjoitteluun ja kuntoiluun. Mukavuusmallit voivat olla hyvä valinta myös iäkkäämmille kilpailijoille ja esimerkiksi kuskeille, joilla on lyhyt selkä ja pitkät jalat. Myös ammattilaiset valitsevat tämän kategorian pyörän epätasaisille alustoille, esimerkiksi kevään klassikkokisoihin. 
Joistakin pyöristä on mahdollista muokata ihan kelvollinen väline muillekin alustoille kuin asvalttiteille. Näin ne kilpailevat jopa toisaalla tässä artikkelissa esiteltyjen gravel- ja cyclocrosspyörien kanssa.



Maratonpyörä: Bianchi Infinito CV:n hiilikuiturunko vaimentaa tehokkaasti rungon värinöitä.


Aerodynaaminen maantiepyörä
Litteät runkoputket, litistetty etuhaarukka, profiililtaan hyvin matala ohjaustanko sekä pisaran tai puolipisaran muotoiset rakenteet tekevät pyörän rungosta mahdollisimman virtaviivaisen. Rungon sisään piilotetut johdot ja vaijerit sekä sähkövaihteissa ohjaustangon alle sijoitettu keskusyksikkö kruunaavat ”liukkaan” paketin. 
Pitkän vaakaputken ja lyhyen emäputken ansiosta ajoasento on matala ja urheilullinen. Litistettyjen putkien takia aeropyörät ovat usein hieman kovia, joskin monella merkillä on toimivia ratkaisuja esimerkiksi satulatolpassa tämän ongelman helpottamiseksi. 
Virtaviivaisen rungon ohella merkittävin ja näkyvin ominaisuus näissä pyörissä on korkealaippaiset hiilikuitukiekot. Ne sopivat aeropyöriin paitsi toiminnallisesti myös ulkonäkönsä vuoksi. Usein aeropyörät myydään tavanomaisilla harjoituskiekoilla, koska monella on varastossaan entisestään arvokkaita korkeaprofiilisia kiekkoja, tai sellaiset halutaan hankkia erikseen. 
Virtaviivaisuuden vuoksi näissä pyörissä käytetään nykytrendeihin verrattuna melko kapeita 23- tai 25-millisiä renkaita. Joissain malleissa pidempi akseliväli parantaa pyörän suuntavakautta, mutta heikentää hieman ketteryyttä.
Koska tämäntyyppisillä pyörillä pyritään ajamaan pääasiassa kovaa, niiden välitykset ovat raskaat, yleensä edessä 53/39 ja takana 11–25. 
Aeropyörissä kaikki mahdollinen on piilotettu rungon rakenteiden sisään tai taakse. Vaijerit ja johdot kulkevat runkoputkien sisässä ja jarrut on piilotettu etuhaarukan ja keskiön taakse tai integroitu pyörän runkoon ja haarukkaan. 
Melkein kaikkien aerodynaamisten maantiepyörien rungot ovat hiilikuitua. Laajemmista runkoputkista ja leveämmistä kiekoista johtuen pyörät painavat usein 8–10 kiloa.

Käyttö:
Kisakäytössä aeropyörät toimivat parhaiten sellaisilla reiteillä, joilla ei ole kovin rankkoja nousuja tai laskuja. Irtiotoissa virtaviivainen muotoilu voi tuoda sen ratkaisevan pienen edun, jolla kilpailu voitetaan. 
Myös kuntoilijoille, jotka ajavat lenkkejään pääasiassa yksin tai pienessä porukassa, aeropyörä voi olla hyvä valinta. 
Tällaisesta pyörästä saa pienellä varustelulla tehtyä kelvollisen välineen satunnaisiin aika-ajoihin tai triathlonkisoihin.



Aerodynamisuutta: Trek Madone 9.9:ssä on virtaviivainen puolipisaran muotoinen rakenne kaikissa rungon putkissa.

 

Cyclocross-pyörä
Cyclocross oli aiemmin järkevin ja melkeinpä ainut ratkaisu niille kuskeille, jotka halusivat ajaa ympäri vuoden suhteellisen urheilullisessa asennossa maanteillä, hiekkateillä, lumessa, työmatkoja ja treenilenkkejä sekä joskus jopa lajin kisoissa. 
Hieman maantiepyöriä pystympi ajoasento yhdistettynä ketterään ohjaukseen ja pitäviin nappularenkaisiin tekevät cx-pyörästä erinomaisen yleispyörän. Nyt tämän pyörätyypin rinnalle on tulossa gravel-pyörät. 
Useimmissa crossareissa on tilaa paksuille tai nastoitetuille renkaille ja niissä on kiinnityskohdat lokasuojille ja tavaratelineille. 
Cyclocross-pyörissä on muutaman vuoden ajan ollut melkein standardina mekaaniset tai hydrauliset levyjarrut. 
Tyypillinen välitys cx-pyörissä on 46/36 edessä tai esimerkiksi 42 (yhden eturattaan 1x-vaihteistoissa) ja 12–36 (tai 10–42 1x:ssa) takana. 
Runkomateriaalina käytetään yleensä alumiinia ja kalliimmissa pyörissä hiilikuitua. Monen perinteitä kunnioittavan harrastajan iloksi cx-pyöriä on saatavilla myös tyylikkäillä teräs- ja titaanirungoilla. 
Cyclocrossarin 30–40-milliset nappularenkaat pitävät hyvin mutaisellakin alustalla, eli juuri sellaisissa oloissa, mihin pyörä on alunperin tarkoitettu.

Käyttö:
Crossari sopii erinomaisesti aktiivisen maantiepyöräilijän harjoitteluun sellaisena aikana, kun maantielenkit eivät onnistu. Pyörään saa säädettyä aika lähelle kilpuria vastaavan ajoasennon, ja nappula- tai nastarenkaat pitävät riittävän hyvin vaikka talven lumikeleillä. 
Kuntoilijoille ja kilpailijoille, jotka ajavat vaihtelevilla alustoilla, cx-pyörä on mainio valinta. Kesäkaudella siihen voi asentaa sileämmät maantierenkaat ja muina vuodenaikoina pyörää voi käyttää kuvioidummilla renkailla.



Cyclocross: Cannondale SuperX:n hiilikuiturungossa on runsaasti tilaa erilaisille renkaille.

 

Gravelpyörä – tai seikkailupyörä
Tuorein tulokas maantiepyörien ja niitä lähellä olevien pyörien markkinoilla on vielä melko marginaalinen, mutta mielenkiintoinen pyörätyyppi. Kyynikoiden mielestä ”sorapyörien” kohdalla kyseessä on markkinointikikka, joka on puhaltanut perinteiseen cyclocross-pyörään uutta nostetta vain paksumpien renkaiden ja uuden nimen avulla. Monet muut taas näkevät gravel-pyörässä välineen, jolla pärjää hyvin monenlaisilla teillä. 
Paksut ja melko sileät, yleensä 30–36-milliset, mutta joskus jopa 40- tai 45-milliset renkaat rullaavat hyvin asvaltilla ja tuovat varmuutta myös hiekkateillä ja jopa helpoilla poluilla ajamiseen. Kiinnityskohdat lokasuojille mahdollistavat ympärivuotisen käytön. Kiinnikkeet tavaratelineille tekevät pyörästä mainion kumppanin pitkillekin pyöräretkille. 
Tiukkoja maantiepyöriä leppoisampi ajoasento soveltuu pitkäkestoisillekin lenkeille ja hieman teknisempään maastoon. Monikäyttöisyydestä huolimatta tämän kategorian pyörät ovat parhaimmillaan varsin kevyitä ja nopeita. 
Cyclocross-pyöriin verrattuna gravel-pyörissä voi olla hieman raskaammat välitykset, koska pyörillä ajetaan pääasiassa helpommilla reiteillä. 
Tämän luokan pyöriä löytyy useista runkomateriaaleista. Yleisimpiä ovat alumiini ja hiilikuitu.

Käyttö:
Jos haluaa pärjätä yhdellä pyörällä niin maantielenkeillä kuin työmatkoilla tai pyöräretkillä, kannattaa tutustua gravel-pyöriin. Varsinkin, jos haluat lenkkeillä asvaltti- ja sorateitä yhdistelemällä, tämän luokan pyörä voi olla hyvä valinta. 
Suomessakin alkaa olla tarjontaa kisoista ja kuntotapahtumista, joissa reitit kulkevat ulkoiluväylillä tai metsäautoteillä. Näihin sorapyörä sopii erinomaisesti.



Vapautta ajeluun: Felt VR5:ssä on sopivat välitykset monipuoliseen ajeluun.

 

Aika-ajo- tai triathlonpyörä
Aika-ajo- ja triathlonpyörät ovat maantiepyöristä futuristisimman näköisiä. Niiden kaikki rakenteet ja komponentit on suunniteltu mahdollisimman virtaviivaisiksi – usein monien muiden ominaisuuksien, kuten keveyden ja mukavuuden kustannuksella. 
Erittäin litteät runkoputket, profiililtaan hyvin ohut ohjaustanko ja satulatolppa sekä korkeaprofiiliset kiekot ovat leimallisia tämän luokan pyörille. Joissakin käyttötarkoituksissa takana käytetään umpinaista levykiekkoa.
Runkomateriaaliksi valikoituu näihin pyöriin melkein aina hiilikuitu, koska vain siitä pystyy muotoilemaan tarvittavan litteitä, aerodynaamisia ja tukevia rakenteita. Aika-ajopyörässä ajoasennon pystyy melko tarkasti rakentamaan kuskin ja kilpailun vaatimusten mukaiseksi ohjaamoa ja satulan paikkaa muuttamalla.
Hyvin usein triathlon- ja TT-pyöriksikin (lyhenne tulee sanoista time trial, aika-ajo) kutsutuissa pyörissä jarrut on integroitu etuhaarukkaan ja keskiön taakse. Kaikki johdot ja vaijerit kulkevat rungon sisässä ja ajoviimalle alttiit rakenteet on pyritty minimoimaan. 
Välitykset ovat näissä pyörissä raskaat (edessä 53/39 tai jopa 56/42 ja takana 11–25) johtuen siitä, että näillä ajetaan suhteellisen tasaisilla reiteillä ja kovilla vauhdeilla. 
Triathlonistit voivat valita omaan kisakäyttöönsä aika-ajopyörän, mutta aika-ajoihin ei automaattisesti voi startata triathlonpyörällä. Kansainvälisen Pyöräilyliiton (UCI) säännöt määrittävät, että aika-ajossa satulan kärjen tulee olla 5 senttiä keskiön takana. Triathlonissa tätä rajoitusta ei ole. 
Triathlonpyörien geometria on suunniteltu sellaiseksi, että kuski pääsee enemmän keskiön päälle kuin puhtaissa aika-ajopyörissä. Tämä helpottaa juoksemista pyöräilyosuuden jälkeen. Tämänkaltaiset pyörät painavat yleensä selvästi enemmän kuin tavallisemmat maantiepyörät, noin 8–10 kiloa. 

Käyttö:
Virtaviivainen TT- tai triathlonpyörä tarjoaa vauhdin hurmaa harjoituslenkeillä, treenikisoissa ja triathlonin tai duathlonin pyöräilyosuuksilla. Millään pyörällä ei pysty yksin ajamaan kovempaa kuin aika-ajotykillä. 
Tämän luokan pyörä ei kuitenkaan sovellu yhteislenkeille tai harjoitteluun oikein mäkisellä ja mutkaisella tiellä, koska pyörän hallinta matalassa ja virtaviivaisessa asennossa on hankalaa. Myöskään kuntoajoihin ei saa osallistua tämän kategorian pyörillä. 


Triathloniin: Rose Aero Flyerissä rungon pystyputki ja vinoputki syleilevät taka- ja etupyörää.

 

Naisten pyörä
Lähes kaikista tässä esitellyistä pyörätyypeistä on saatavilla naisille omia mallejaan. Naisille tehdyissä pyörissä on yleensä huomioitu se, että pienikokoisemmat ja kevyemmät kuskit eivät kaipaa runkoputkilta samanlaista jäykkyyttä kuin isommat ja painavammat. Ohuemmista putkista valmistetut pyörät ovat hieman joustavampia ja myös kevyempiä. 
Naisten pyörissä on yleensä myös kevyemmät välitykset (usein compact: edessä 50/34 ja takana 12–30), lyhyemmät kammet, kapeampi ohjaustanko ja jarrukahvat lähempänä tankoa.
Jotkut merkit tarjoavat naisten malleja hieman edullisemmissa hintaluokissa luottaen ilmeisesti siihen, että kokeneet naisharrastajat löytävät itselleen sopivan välineen ”miesten” malleista tai hankkivat naisten geometrialla varustetun runkosetin ja asentavat siihen osat omien mieltymyksiensä mukaisesti. 
Naisten mallien tarpeellisuudesta käydään jatkuvaa keskustelua. Tosiasia on, että jotkut naiset haluavat ja tarvitsevat siromman pyörän, jonka rungossa ja osasarjoissa on huomioitu heidän tarpeensa. Toisille taas kelpaavat hyvin yleismallit. Naisten pyörän geometria ei automaattisesti takaa, että se sopii kaikille naisille. Kehon mittasuhteet ratkaisevat aina lopullisen valinnan. 

Käyttö:
Naisten pyörät toimivat niissä käyttötarkoituksissa, joihin ne on suunniteltu aivan samalla tavalla kuin muutkin pyörät. Naisten lisäksi nämä mallit voivat sopia hyvin myös pienempikokoisille miehille tai junioreille. 



Naisille: Specialized Amiran runkokoot alkavat jo 44 sentistä ja päättyvät 56 senttiin.

 

Artikkeli julkaistu Pyöräily+Triathlon –lehdessä 1/2017
Teksti Ilkka Järvimäki
Kuvat valmistajat

 
Julkaistu: | Avainsanat: | Kommentteja (0) | Luettu (9001) kertaa
Kommentointi ei ole avoinna