Menu Color:
Main Color:
Käyttäjätunnus esim: Virtanen Ville
Salasana esim: 000999
  Kirjautumisohjeet
18

Ron Clarken nuoruusvuosien harjoittelu

Ron Clarken nuoruusvuosien harjoittelu

Australialainen Ron Clarke (1937-2015) on yksi kestävyysjuoksun historian suurista nimistä. Hän rikkoi 1960-luvulla 17 maailmanennätystä ja siirsi tulokset nykyaikaiselle tasolle. Clarken ura on mielenkiintoinen, sillä lupaava juniorijuoksija oli muutaman vuoden poissa radoilta ennen ennätysmurskajaisiaan.

Teksti Ari Paunonen

 

 

 

 

Kesäkuussa kestävyysjuoksumaailma kohtasi suru-uutisen. Lajin yksi suurimmista legendoista, australialainen Ronald William ”Ron” Clarke kuoli 78-vuotiaana munuaisten vajaatoimintaan kotikaupunkinsa Southportin sairaalassa Gold Coastissa.

Ron Clarke rikkoi 1960-luvulla maailmanennätyksiä kuin Paavo Nurmi konsanaan ja nosti juoksutulokset nykyaikaiselle tasolle. Kuuluisimmat ennätykset olivat 5000 metrin 13.16,6 ja 10000 metrin 27.39,4. Ne rikkoi Lasse Virén vuonna 1972.
Englanninkielisissä maissa myös Clarken 3 ja 6 mailin ennätykset herättivät suuren huomion.
”Sinä päivänä vuori kasvoi korkeammaksi”, muisteli kirjailija ja juoksija Roger Robinson kesäkuussa Running Times -lehdessä Clarken 6 mailin ME:tä 12.52,4 Lontoossa 1965, jossa rikkoontui 13 minuutin maaginen raja.

 

 

Lahjakkuutensa Ron Clarke osoitti jo juniorina, jolloin hän tekaisi maililla 19-vuotisten ME:n 4.06,8. Nuori lupaus häipyi kuitenkin opiskelujen ja perhe-elämän takia muutamaksi vuodeksi pois kilparadoilta. Juoksumaailman onneksi Clarken innostus heräsi uudelleen 24-vuotiaana.
Juniorina Clarke oli kokeillut – kyllästymiseen asti – kovaa intervalliharjoittelua. Paluu radoille tapahtui yksinkertaisen määräharjoittelun avulla.
Jo parin vuoden tiiviin harjoittelun jälkeen hän saavutti Kansainyhteisön kisoissa hopeaa, ja vuotta myöhemmin joulukuussa 1963 syntyi ensimmäinen kympin ME 28.15,6.
Clarke kilpaili parhaimmillaan lähes 60 starttia vuodessa. Pelottomana vauhdinpitäjänä hän koki usein myös kiritappioita, joiden takia hän sai runsaasti arvostelua.
”Rakastin itseni testaamista enemmän kuin pelkästin häviämistä. Vauhdipito kisoissa on äärimmäinen testi”, Clarke perusteli aikoinaan Sports Illustradetin toimittajalle Kenny Moorelle.
Clarke oli tuttu vieras myös Suomessa. Kesäkuussa 1965 hän aloitti Euroopan kiertueensa Turussa uudella kympin ME:llä 28.14. Clarke oli kuitenkin pettynyt Turun pehmeään öljyrataan, ja 28 minuutin haamurajan alitus siirtyi kuukautta myöhemmäksi Osloon. Sen hän teki yksin vetäen, kuten hänen taktiikkansa oli useimmissa kisoissa.
Ron Clarke teki elämäntyönsä liike-elämässä, kirjailijana, urheiluvaikuttajana sekä Gold Coastin pormestarina.

Tässä artikkelissa käydään läpi Ron Clarken nuoruusvuosia. Esimerkiksi Juoksija-lehdessä 6/1979 on ansiokas juttu Clarken huippu-urasta. Jos haluat kopion (pdf tai paperikopio) kyseisestä jutusta, tilaa se osoitteesta ari.paunonen@juoksija-lehti.fi.

Urheilullinen perhe
Ron Clarken perhe oli keskiluokkainen. Neljä vuotta vanhempi Jack-veli sekä Tom-isä pelasivat australialaista jalkapalloa Essendon Football Clubissa, vieläpä hyvällä tasolla. Myös kriketti kuului perheen harrastuksiin.
Koulussa pojat harrastivat myös yleisurheilua. Lajeina olivat keskimatkat ja maastojuoksu.
”Tulokset eivät merkinneet mitään, eikä juoksukaan se kummemmin, kaikki kiinnostus kohdistui jalkapalloon ja krikettiin”, muistelee Clarke kirjassaan The Unforgivin Minute, joka julkaistiin Clarken huippu-uran alkuvuosina.
Ron-poika saattoi juosta samassa kisassa 16-vuotiaana 880 jaardia 2.07, mailin 4.59 sekä 440 ja 220 jaardia.
Clarken asenne urheiluun tuli esille jo silloin: ”Tavoite oli kilpailla niin monessa lajissa kuin mahdollista, koska se maksimoi kilpailunautinnon.”
”Kouluvuodet olivat onnellista aikaa, ja urheilu oli merkittävä osa elämää. Iloisin päivä oli kuitenkin se, kun sain tiedon kaupallisten aineiden opiskelupaikasta yliopistossa”, Clarke muisteli.
Urheilun täyttämä elämä aiheutti myös pieniä ongelmia. Eräänä kesäpäivänä Clarke halusi osallistua krikettipeliin ja juoksukisaan sekä ehtiä myös treffeille tyttöystävän kanssa. Krikettiottelu kuitenkin venyi ja venyi, kuten pelin luonteeseen kuuluu.
”En ehtinyt juoksukisaan enkä treffeillekään. En nähnyt tyttöä enää koskaan. Päätin, että elämäni on paljon helpompaa, jos juoksu on ainoa urheilulajini.”

Juoksijaksi Ceruttyn varjosta
Kestävuusjuoksu oli suosittua 1950-luvun Australiassa, erityisesti Victorian osavaltiossa. Maan ykkösjuoksija oli maileritähti John Landy, joka jahtasi ensimmäistä neljän minuutin alitusta maililla. Vuoden 1956 Melbournen olympiakisojen odotus lisäsi innostusta.
Ensimmäisenä juoksukautenaan Clarke ei juurikaan harjoitellut. Ihmiset olivat arvostelleet hänen juoksutyyliään, jossa käsien käyttö oli kankeaa ja tehotonta. Nuorukaisen johtopäätös oli, että on parempi olla harjoittelematta ennen pätevää valmennusta, jotta virheet eivät korostuisi.
Australiassa oli kaksi vahvaa juoksupersoonaa, valmentaja Percy Cerutty ja huippujuoksija Les Perry.
Varsinkin Cerutty herätti huomioita ja vaikutti myös Clarken urheilu-uraan – mutta enimmäkseen varsin kielteisessä mielessä.
Cerutty oli oikukas ja vastakohtaisuuksien mies, kovakuntoinen itsekin. Hän uskoi vankkumattomasti omiin ohjeisiinsa ja periaatteisiinsa, ja hänellä oli vankka mielipide kaikista mahdollisista asioista. Hän innosti nuoria miehiä juoksuun, mutta ei voinut sietää, jos joku ei hyväksynyt hänen ideologiaansa.
Less Perry oli hiljaisempi ja rationaalisempi persoona, vaikka hänkin oli saanut vaikutteita Ceruttyltä.
Kaikki nuoret juoksijat vierailivat Ceruttyn kuuluisilla leirillä Portseassa 60 mailin päässä Melbournesta. Ohjelmassa oli Ceruttyn vetämiä hiekkadyyniharjoituksia ja kuntopiirejä, luonnon keskellä askeettisen elämän höystämänä.
Portseassa vierailivat muun muassa Les Perry, John Landy, Dave Stephens ja Herb Elliott. Ron Clarken mielestä Ceruttyn persoona oli kuitenkin niin hyökkäävä, että juoksijat yleensä häipyivät leiriltä vähin äänin. Yksi mies kuitenkin jäi, Herb Elliot. Hänestä tuli Ceruttyn ohjauksessa aikansa suurin maileri, muun muassa olympiakulta Roomassa 1960.
Myöskään Ron Clarke ei innostunut Ceruttyn valmennuksesta. Clarke kertoi huomanneensa, että valmentajavelhon periaatteet perustuivat epäloogisuuksiin ja liiallisiin yksinkertaistuksiin. Myös Ceruttyn muu käytös ihmetytti. Urheilukentällä olevat ihmiset saattoivat olla Ceruttylle vakoojia, jotka kopioivat salaa hänen harjoitusmetodejaan.

Ron Clarkea syytettiin läpi hänen uransa kovan asenteen ja tappajan luonteen puutteesta. Parivaljakko Cerutty-Elliott olivat arvostelijoiden eturivissä.
Elliott, Clarken ikätoveri ja itse hyvin päättäväinen urheilija, pilkkasi Clarkea muun muassa vertauksella, että Clarke haluaa olla puoliksi niin hyvä juoksija ja puoliksi niin hyvä ihminen kuin ihailemansa John Landy. Tämä asenne osoitti Elliottin mielestä kunninanhimon puutetta.
Ron Clarke vastasi kritiikkiin omalla tavallaan. Hän oli ystävällinen ja pidetty henkilö muiden urheilijoiden joukossa.
”Kilpailun tulos on lopulta merkityksetön asia, tärkeintä on nauttia kilpailusta”, kertoi Clarke.
Hän ei hyväksynyt Elliottin ja Ceruttyn tavasta piiskata vihamielistä asennetta kilpakumppaneita kohtaan.
”On jopa vaarallinen asenne tuntea vastakkaiasettelua kilpakumppaneita kohtaan. Maailmassa ihan tarpeeksi ikäviä asioita ilman että sitä lisätää urheilussa”, Clarke perusteli.

 

Ron Clarke (toisena) ja Herb Elliott (edessä keskellä) ensimmäisessä yhteisessä kilpailussaan vuonna 1955.

Herrasmies John Landy
Maileri John Landylla oli positiivinen vaikutus Ron Clarken uraan. Kun Clarke juoksi uransa alussa maililla Victorian junioriennätyksen 4.31, kilpailupäivän muistorikkainen hetki ei ollut itse kilpailu, vaan se, että herrasmies John Landy tuli tervehtimään nuorta urheilijaa vaikka hänen oma kilpailunsa ja haamumailin yritys oli ohjelmassa heti Clarken juoksun jälkeen.
John Landy lähetti nuorelle Clarkelle myös henkilökohtaisen kirjeen, jossa hän esitteli harjoittelun periaatteita.

Intervalleilla nopeasti huipulle
Talvella 1955 jalkapallo oli vielä Clarken ykköslaji, mutta käsivamman takia sen lajin tulevaisuuden toiveet romuttuivat. Saman vuoden keväällä Clarke tapasi uuden valmentajan, Englannista Melbourneen muuttaneen Franz Stampflin. Stampfl oli innokas intervallimenetelmän kannattaja, ja hän oli piiskannut Englannissa muun muassa Roger Bannisteria kohti ensimmäistä haamumailia.
Ceruttylle Stampfl oli kuin punainen vaate, ja Ceruttyn antipatia Clarkea kohtaan kasvoi entisestään.
Clarke aloitti tehokkaan intervalliharjoittelun radalla: 220, 440 ja 880 jaardin vetoja. Alku näytti lupaavalta ja Clarken tulokset kehittyivät systemaattisesti. Pian seinä tuli kuitenkin vastaan, ja Clarke menetti luottamuksena intervalleihin. Syynä oli yksinkertaisesti liian kovalla teholla vedetyt intervallit. Kokemus lienee ollut kuitenkin Clarken uran pelastus, sillä palatessaan myöhemmin takaisin juoksijaksi hän keskittyi systemaattiseen määräharjoitteluun.
Talvella 1956 Clarke juoksi maililla nuorten ME:n 4.06,8 ja 1 500 metriä aikaan 3.48,2. Edessä oli kuitenkin kolmen kuukauden asepalvelus. Telttaleiri keskeytti harjoittelun – siitäkin huolimatta että Clarkella oli mahdollisuuksia jopa olympiaedustajaksi tulevan syksyn kisoihin – ja tartutti Clarkeen pitkään vaivanneen poskiontelosairauden. Kaiken lisäksi Clarken paino nousi leirillä 73 kilosta 86 kiloon.
Kotikaupungin olympiakisoihin ei vielä ollut asiaa, mutta Clarke sai harvinaisen kunnian sytyttää kisojen avajaisissa olympiatulen.
Seuraavat kaksi vuotta olivat Clarken uralla tasannetta ja lopulta hiipumista. Opiskelu, perheen perustaminen ja tavallisesta elämästä nauttiminen veidät mielenkiintoa pois urheilusta.
”Halusin kehittyä enemmän opinnoissani kuin urheilussa. Muuta asiat kiinnostivat enemmän.”
Uusi junioritähti Herb Elliott tuli tilalle. Hän rikkoi pian Clarken junioriennätyksen ajalla 4.06,8 ja eikä aikaakaan kun hänestä tuli myös haamumaileri.
Se lisäsi löylyä Ceruttyn arvosteluille, ja muutenkin Clarken tähden himmeneminen noteerattiin Australiassa: ”What happened to Clarkey?”

Ron Clarken alku-uran kilpailut
1953

880y  2.07,3
1M  4.59,7
1M  4.39,0
1M  –, Landy 4.18
1M  4.31,1

1954
06.11.  1M Melbourne 4.27,2 1

1955
01.01.  1M Bendigo 4.27,2  3
22.01.  1M Melbourne 4.24,8  1
05.02.  880y Adelaide 1.56,8  1, Elliott 1.55,7
07.02.  1M Adelaide 4.20,9  2,  Elliott 4.20,8
14.02.  1M Melbourne 4.19,7  1
17.02.  1M Melbourne 4.19,4  2
17.02.  2M Melbourne 9.50,6
12.03.  1500m Sydney 4.04,8  1
13.03.  3000m Bathurst 8.54,5  1
19.03.  2M Bendigo 9.17,8  2
03.12.  1500m Melbourne 3.55,6  1
26.12.  1M Frankston 4.15,6  1

1956
01.01.  2 M Melbourne 9.01,8  2, Lincoln 8.53
21.01.  1M Melbourne 4.11,7 1
23.01.  3000m Melbourne 8.58,8  1
28.01.  1M Melbourne 4.07,6  3, Landy 3.58,6
01.02.  1M Sydney 4.06,8  1
04.02.  880y Sydney 1.54,9  2
11.02.  1M Melbourne 4.14,4  1
18.02.  1M Melbourne 4.09,2 1
25.02.  880y Melbourne 1.54,3  1
03.03.  1M Melbourne  4.09,2  1
04.03.  1500m Melbourne  3.51,8  1
10.03.  880y Melbourne  1.53,8
10.03.  1M Melbourne, kaatuminen
12.03.  880y Melbourne 1.54,1  4
18.03.  1M Melbourne 4.14,0  1
24.03.  2M Melbourne 8.56,2  1
07.04.  1M Melbourne 4.09,4  3, Landy 3.58
xx.09.  1M Melbourne 4.10,4  1
13.10.  2000m Melbourne 5.20,6  2, Halberg 5.17
14.10.  1500m Melbourne 3.52,8  2
17.11.  1M Bendigo 4.10,2  1
07.12.  1500m Adelaide 3.48,2  4, Pirie 3.45
09.12.  2M Melbourne 9.06,0  3, Pirie 8.44
15.12.  1500m Melbourne 3.54,8  2, Pirie 3.52
26.12.  1M Frankston 4.10,2  1

1957
12.01.  1M Melbourne 4.09,4  2, Lincoln 4.04
21.01.  1500m Melbourne 3.49,6, Elliott 3.47,8
26.01.  1M Melbourne 4.07,2  3, Elliott 4.06
09.02.  3M Melbourne 14.07,8  1
14.02.  1M Melbourne 4.12,6  2, Baillie 4.11
16.02.  1M Melbourne 4.10,0  1
20.02.  1M Melbourne  2, Elliott 4.04
09.03.  1M Melbourne 4.08,4 3, Elliott 4.00,4
11.03.  3M Melbourne 14.01,6  4, Thomas 13.37
23.03.  1M Melbourne 4.08,4  3, Lincoln 3.58,9
05.10.  1M Melbourne 4.23,5  1
13.10.  3M Mornington 15.02,0  6, Elliott 14.18

1958
11.01.  1M Melbourne 4.13,8  1
18.01.  880y Melbourne 1.54,8  2, Elliott 1.51
25.01.  1M Melbourne 4.08,1  2, Elliott 3.59
30.01.  1M Melbourne 4.09,5  3, Elliott 3.58
08.02.  1M Melbourne 4.14,1  2, Lincoln 4.08

Sitten seurasi kaksi hiljaista vuotta, jonka jälkeen paluu juoksijaksi vuonna 1961.

Ron Clarken maailmanennätykset
6 mailia 27.17,8 Melbourne 18.12.1963
10 000 m 28.15,6 Melbourne 18.12.1663
3 mailia 13.07,6 Melbourne 3.12.1964
5 000 m 13.34,8 Hobart 16.1.1965
5 000 m 13.33,6 Auckland 1.2.1965
10 mailia 47.12,8 Melbourne 3.3.1965
3 mailia 13.00,4 Los Angeles 4.6.1965
5 000 m 13.25,8 Los Angeles 4.6.1965
10 000 m 28.14,0 Turku 16.6.1965
3 mailia 12.52,4 Lontoo 10.7.1965
6 mailia 26.47,0 Oslo 14.7.1965
10 000 m 27.39,4 Oslo 14.7.1965
20 000 m 59.22,8 Melbourne 27.10.1965
1 h 20 231 m Melbourne 27.10.1965
3 mailia 12.50,4 Tukholma 5.7.1966
5 000 m 13.16,6 Tukholma 5.7.1966
2 mailia 8.19,8 Västerås 27.6.1967
2 mailia 8.19,6 Lontoo 24.8.1968

Julkaistu: | Avainsanat: | Kommentteja (0) | Luettu (5038) kertaa

Kommentoi